Opettaja oppimisyhteisön jäsenenä - Heli Halonen

DIALOGISTA PUHEKULTTUURIA MYÖS LYHYTKOULUTUKSIIN

Yhteisö voidaan määritellä yleisesti alueellisesti rajatuksi vuorovaikutuksen ja yhteenkuulluvuuden muodostumaksi. Kun yhteisöllisyys on toiminnallista, yhteenkuuluvuuden tunne syntyy tavoitteista joihin yhdessä pyritään. Yhteisöllisyys voi olla myös symbolista. Tällöin yhteisöllisyys ilmenee yhteenkuuluvuuden tunteena, joka ei rajoitu pelkästään tietyn alueen ihmisiin, vaan ilmenee jaettuina tunteina, uskomuksina ja kokemuksina. Yhteisön rakentaminen oppivaksi yhteisöksi saadaa aikaan dialogiosaamisen avulla. (Aarnio 2009, 41-42.)

Dialogissa tavoitellaan toisen ajattelun ja puheen aitoa ymmärtämistä eli sen ymmärtämistä, mitä toinen puheellaan ja tai ajattelullaan todella tarkoittaa. Oppimisen palveluksessa dialogilla tarkoitetaan tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista ja perehtymistä johonkin asiaan tai toimintaan. Monologinen puhekulttuuri on dialogisen puhekulttuurin vastakohta. Koulussa tämä tarkoittaa sitä, että opettaja ja äänekkäimmät opiskelijat ottavat suurimman tilan opetustilanteista. (Aarnio 2009, 44-45.)

Turvallisuusalalla järjestetään paljon lyhytkoulutuksia, joissa on tarkasti viranomaisten taholta säännelty sisältö. Nämä koulutukset ovat kestoltaan yhdestä opiskelupäivästä kahteen viikkoon. Sisältönä on yleensä paljon lainsäädäntöä, jota oppijat eivät välttämättä ennestään tunne ollenkaan. Tavoitteena on siis omaksua vaadittu teoriaosaaminen intensiivisen opetuksen ja itsenäisen kertaamisen keinoin. Näissä koulutuksissa lähes poikkeuksetta ajaudutaan monologiseen puhekulttuuriin. Opettaja ammentaa teoreettista tietoa säännösten mukaisessa aikataulussa ja sanavalmiit opiskelijat ehkä kysyvät tai kommentoivat aihetta. On käytännössä mahdotonta saavuttaa oppivan yhteisön tasoa tämän tyyppisissä koulutuksissa. Eikä se toki olisi välttämättä tarkoituksenmukaistakaan.

Vaikka lyhytkoulutuksissa ei olekaan järkevää tavoitella oppivaa yhteisöä, lienee mahdollista silti hyötyä dialogisen puhekulttuurin tavoittelemisesta ainakin joidenkin aihepiirien osalta. Tiivistahtisessa koulutuksessa erityisesti luottamuksen rakentaminen (Aarnio 2009, 46) antaa opiskelijoille mahdollisuuden turvallisuuden tunteeseen ryhmässä ja sitä kautta vapauden kysyä niistä asioista, jotka ovat jääneet epäselväksi. Tällainen luottamus edistäisi lyhytkoulutusten läpäisemistä. Lähes aina koulutuksen lopputesteissä epäonnistuvat ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole halunneet keskustella ja kysyä itsea askarruttavia asioita koulutuksen aikana. Mielestäni oleellista luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa on kouluttajan suhtautuminen opiskelijoihin heti ensimmäisestä yhteisestä hetkestä lähtien. Koulutuksen aloitustilanteen tulisi olla ilmapiiriä rentouttava ja dialogiin rohkaiseva. Lyhytkoulutuksissakin tulisi siis panostaa pieni hetki ryhmäyttämiseen ja yhteisen toimintakultuurin luomiseen. 

Lähteet: 

Aarnio, H. 2009. Oppivan yhteisön rakentaminen. Teoksessa Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 41-50.